Maanisuus on psyykkinen häiriötila, joka tuottaa ajatusten, puheiden ja liikkeiden kiihtyneisyyttä. Kun havaitsin olevani tällaisessa kiihtyneessä tilassa, mieleeni tuli maalaisjärkeen perustuva tarve kokeilla hidastaa tietoisesti ajatusten, puheitten ja liikkeiden nopeutta ja kun ryhdyin tuumasta toimeen, minulla meni ehkä puolituntia tai tunti, sisäinen energiani ei tuottanut enää tarvetta ajatella, puhua tai toimia kiihtyneesti.
Toistin tämän harjoituksen muutaman kerran enkä ole sen koommin ole havainnut itsessäni maanisuutta, enkä ole tarvinnut Litium-lääkettä yli kolmeentoista vuoteen.
Myönteinen elämän asenteeni ja positiivinen luonteeni vaikuttivat siihen, että masentavat kokemukseni liittyivät enemmän mielenterveysongelmani hyväksymisen vaikeuteen kuin sitä edeltäneeseen elämänvaiheeseen. Kun vaihdoin asennettani hyväksyvämpään ja positiivisempaan suuntaan mielenterveysongelman hyväksymisen suhteen, depressioon vetävät syyt pienenivät ja mahdollistivat maanisuudesta parantumisen.
Ymmärtääkseni maanisuustilan aiheuttaa masentuneen ihmisen voimakas innostus jostakin asiasta, joka heittää tilan vain toiseen äärilaitaan.
Joskus depression syitä on niin paljon, että maanisuudesta vapautumiseen ei ole juuri muuta keinoa, kuin purkaa ensin negatiiviset ajatukset ja alaspainetut tukahdutetut surun tunteet. Tämän jälkeen mielen ei tarvitse mennä masennuksesta maanisuuteen. Surun purkamisen jälkeen maanisuus on helpompi ottaa hallintaan ja edellä mainitulla keinolla.
Tunteiden purkamista ja kohtaamista voi tehdä yksin, tai Hahmoterapiassa, Primaaliterapiassa, Rosenterapiassa, tai Rebalancing-terapiassa. Itkun aikaan saamista helpottaa niiden asioiden ajatteleminen, jotka surettavat ja masentavat tai että kertoo itselleen ajatuksissa tai ääneen "hyväksyn tämän tunteen..," yksi kerrallaan, kun niitä tulee mieleen.
