torstai 4. marraskuuta 2010

Masennus:



 Masennukseni parani ensimmäisenä, kun aloitin tietoisen mielenterveysongelmani hyväksymisprosessin. Tiedostin ja havaitsin itse luoneeni masentavan olotilani omilla asenteillani, uskomuksillani, ajatuksillani ja puheillani keskittyen liikaa siihen mitä en halua.

Ja sisälläni kypsyi päätös että keskeytän ajatukseni ja puheeni aina kun havaitsen itseni ajattelemasta tai puhumasta jotain negatiivista itsestäni tai elämästäni. Tietoisesti aloin ajatella itsestäni ja elämästäni myönteisemmin ja aloin keskittyä enemmän siihen, mitä haluan kokea ja tehdä kuin siihen, mitä en halua. Näillä sisäisillä muutoksillani aloin kokea jo muutaman viikon jälkeen paljon enemmän toivoa, tarkoitusta ja mahdollisuuksia itseni ja elämäni suhteen.

Eheytymisessäni oli tärkeätä oivaltaa, että vaikka minulle oli tullut elämääni tällaisia "häpeällisiä" haasteita halusin ajatella että mitä sitten, Minun ei tarvitse ainakaan pelätä enää hulluksi tulemista, koska olen sen jo kokenut ja selvinnyt. Kuinka suuri pelko hulluksi tulemisesta ihmisillä onkaan?

Joskus masennus voi olla niin syvä, että voi olla helpompaa ensin purkaa tukahdutettuja tunteita itkemällä, joko yksin tai hahmoterapiassa, primaaliterapiassa, rosenterapiassa tai rebalancing-terapiassa. Itkun aikaan saamista helpottaa niiden asioiden ajatteleminen, jotka surettavat ja masentavat tai että kertoo itselleen ajatuksissa tai ääneen "hyväksyn tämän tunteen..," yksi kerrallaan, kun niitä tulee mieleen.

Masennus perustuu hyvin paljon tukahdutettuihin tunteisiin, sekä tiedostamattomiin tai tiedostettuihin täyttymättömiin perustarpeisiin, (katso kohta perustarpeet), jotka ovat elämänhalumme, tyytyväisyytemme, ilomme ja rauhamme perusta.

Paraneminen lähtee käyntiin usein siitä kun alamme ilmaista alaspainettuja tunteitamme, kuten surua, vihaa, tai pelkoa.

Toinen tärkeä asia on opetella tiedostamaan ja tunnistamaan mitä minä tarvitsen tässä hetkessä, tai mitä tarpeita minulla on jäänyt täyttymättä isä-äiti suhteissani.

Kolmas vaihe paranemisessa yleensä on opetella ilmaisemaan tunteemme ja tarpeemme rakentavasti ja vilpittömällä tavalla. (Katso aiheet tunne ja mentaaliset tarpeet.)

Neljäs vaihe paranemisessa on yleensä  se että alkaa toteuttaan sellaisia itse valitsemia rutiineita ja elämän tapaan liittyviä asioita jotka lisäävät hyvinvointiamme. (Katso aiheet: fyysiset, sosiaaliset ja luovuuden tarpeet.)

Aina kun meillä on taipumus painaa alas tunteitamme ja tarpeitamme toimimme silloin menneisyyden tunnehaavoista käsin. Kun taas opimme ilmaisemaan tunteitamme ja tarpeitamme riittävästi, sekä rakentavalla tavalla saavutamme enenevässä määrin vapautta ja eheyttä.