Parannuin paniikkihäiriöstäni, joka oli aika ajoittain niin vaikea että niissä tilanteissa, joissa sitä koin minun oli hyvin vaikea olla rentoutunut, levollinen ja oma itseni. Koen, että paniikkihäiriö koostuu kuolemanpelosta, ihmispelosta, turvattomuudesta, hädäntunteesta sisäisessä lapsessa, levottomuudesta ja jännityksestä. Monesti havaitsin, kuinka hengitykseni salpautui ja aloin hengittää pinnallisesti, tästä johtuen jännitykseni ja pelkoni kasvoi lähes sietämättömäksi paniikiksi.
Sain eniten apua kolmesta asiasta:
- tietoisista syvistä nenähengityksistä, jolloin keho rentoutui ja pelontunne lievittyi.
- kaiken sen tietoinen hyväksyminen, mitä paniikkitilassani tunnistin ja tiedostin olevan eli sanoin mielessäni hyväksyn kuoleman pelkoni, hyväksyn paniikkitilani, hyväksyn ihmispelkoni, hyväksyn turvattomuuteni, hyväksyn sisäisen lapseni hädäntunteen, hyväksyn levottomuuteni ja jännitykseni.
- lopuksi olin tietoisesti läsnä näiden tunteiden kanssa.
Ja näin havaitsin monesti paniikkini lieventyneen ja menneen välillä jopa kokonaan ohitse.
